Miksi epäonnistumisista pitäisi puhua ääneen?

Kaikki virheet, joita tein ensimmäisessä yrityksessäni, olisivat olleet vältettävissä. Mikään niistä ei ollut ainutlaatuinen. Joku toinen yrittäjä olisi voinut kertoa minulle etukäteen jokaisesta kivestä, johon kompastuin. Silti me usein kuvittelemme, että ongelmat, joita kohtaamme, ovat jotenkin uniikkeja ja että kukaan muu ei ole kulkenut samaa tietä. Totuus on, että melkein kaikki ongelmat on joku jo kohdannut ennen sinua – ja juuri siksi niistä pitäisi puhua ääneen.

Kun minä kaaduin ensimmäisen yritykseni kanssa, syytin itseäni pitkään epäonnistumisesta. Pahinta ei ollut edes taloudellinen menetys. Pahinta oli ihmisten pahanpuhuminen, selän kääntäminen ja tunne siitä, että epäonnistuminen määritteli minut ihmisenä. Me elämme yhteiskunnassa, jossa media ja jopa lainsäädäntö vahvistavat mustavalkoista kuvaa yrittäjyydestä: menestyjä nostetaan sankariksi, epäonnistuja leimataan häpeään.

Todellisuudessa menestystä ei synny ilman epäonnistumisia. Ne ovat kasvun polttoainetta sekä yrittäjänä että ihmisenä. Jokainen virhe tuo mukanaan ymmärrystä, jota ei voi lukea oppikirjoista. Näistä ei kuitenkaan puhuta. Yrittäjyystarinat kiillotetaan sankarimyytiksi, vaikka tosiasiassa jokainen yrittäjä kompuroi. Jokainen tekee virheitä. Ratkaisevaa on se, jaammeko opit eteenpäin vai annammeko seuraavan polven kaatua samoihin esteisiin.

Ja niin minä keräsin kaikki murtuneet osani.
Sirpaleet, jotka olivat jääneet lattialle lojumaan, nostin varovasti käteeni ja aloin rakentaa itseäni uudelleen.

Liimasin jokaisen palasen huolellisesti paikoilleen, mutta en enää kätkenyt säröjäni.
En pelännyt näyttää, että minäkin olin joskus särkynyt.

Päinvastoin – aloin korostaa jokaista murtunutta kohtaa.

Niistä tuli jälkiä selviytymisestä, tarinoita kestävyydestä.
Niistä syntyi toivoa, että rikkinäisestä voi kasvaa jotakin enemmän kuin ehjästä.
Siitä voi syntyä jotakin ainutlaatuista.

Todellinen uusi klassikko.

Minun ensimmäinen yritystarinani olisi voinut mennä toisin, jos olisin saanut alussa tukea muilta yrittäjiltä. Alan konkari olisi voinut heti kertoa, että 50/50-omistajuus on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Hän olisi kertonut, että kyseinen bisnes vaatii paljon enemmän alkuinvestointeja, koska asiakkaat maksavat laskunsa harvoin ajallaan. Ja mikä tärkeintä, joku kokenut olisi voinut olla rinnalla myös epäonnistumisen hetkellä, ojentaa kätensä pimeässä vedessä ja sanoa: “Ei hätää, mekin olemme pudonneet. Kaikki me teemme virheitä. Mutta siitä voi jatkaa.” Silloin olisin varmasti nopeammin kääntänyt kokemani opit uudeksi yritykseksi. Nyt siihen meni useita vuosia – täysin turhaan.

On absurdia, että yrittäjyyttä opettavat usein ihmiset, jotka eivät ole koskaan itse yrittäneet. Tai että neuvoja antavat ne, joilla ei ole päivääkään kokemusta alalta. Vielä pahempaa on, kun epäonnistunutta tuomitsevat yleensä ihmiset, jotka eivät itse ole uskaltaneet koskaan edes yrittää.

Tarvitaan uudenlaista ajattelua, oikeastaan kokonainen kulttuurinen muutos. 

Yrittäjyyttä pitäisi oppia heiltä, jotka ovat sen todella eläneet. Onnistumisten lisäksi pitäisi uskaltaa jakaa myös epäonnistumisia, jotta uusien yrittäjien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä. Yrittäjyyden mustavalkoinen ajattelu, jossa yrittäjä on joko sankari tai häpeän kohde, tulisi rikkoa. Kun epäonnistumisen leima murtuu, yhä useampi uskaltaa yrittää. Kukapa haluaisi ottaa yrittäjyyden riskin, jos epäonnistuminen määritellään ihmisen arvoksi?

Vain riisumalla yrittäjyyden sankariviitat ja jakamalla tosielämän opit voimme saavuttaa kaksi asiaa:

a) uusille yrityksille löytyy nopeammin reitti kannattavuuteen – on turhaa, että kymmenet kompastuvat samoihin ongelmiin, kun jo yksi olisi voinut kertoa, ettei se toimi.

b) yhä useampi uskaltaa tavoitella yrittäjyysunelmaansa, jolloin myös uusia innovaatioita voi syntyä, kun epäonnistumisen pelko ei enää hallitse valintoja.

Kintsugi (kultainen liitos) on japanilainen taidemuoto, jossa keramiikkaa korjataan lakalla, joka on sekoitettu tai viimeistelty puuterimaisella kullalla tai hopealla. Sen sijaan, että vikoja piilotettaisiin, kintsugi korostaa niitä kultaisina saumoina, jotka kertovat esineen tarinan ja tuovat esiin sen kauneuden, ja se liittyy japanilaiseen wabi-sabi-filosofiaan, joka arvostaa epätäydellisyyttä.